Luokkakaverin kanssa viime viikolla nauroin kun tehtiin testejä, et mua sitten kannattaa varoa kun mä olen tietyn verran psykopaatti ja sitten tein helmen sivuilla seuraavan testin  eli mikä jumalatar olet ja meikäläinen on sen mukaan manalan kuningatar et kannattaa luokkatovereiden varoa mua :) siis tällästä psykopaattista manalattaren jumalatarta.

Muutenkin musta tuntuu, et mä olen taas eksyny johonkin ihan muuhun ryhmään kuin minkä viime keväänä jätin taakseni tai siis syksyllä, kun muutama heistä lähti vaihtoon. Sen jälkeen kun ovat tulleet takaisin niin tää mun paras  kaveri ja tää kanadassa ollut ovat tehneet yhdessä päättötyötä. Ja toinen tuntuu olettavan, et kun tekee yhdessä jotain niin pitää sit olla koko ajan yhdeesä, jotan en ole kauheesti kerenny tän mun parhaan kaverin kanssa jutella, mitä nyt kerkeää sanan siellä ja toisen täällä vaihtaan vaan ei se ole samanlaista kuin ennen. Vaan mikäpä oiskaan niin kuin ennen...

Tääkin piti sen takia laittaa aluilleen kun ei loppujen lopuksi ole kenen kanssa jutella ja nyt ei oteta muita luokkakavereita huomioon. Ei heissä sinällää mitään vikaa ole, eräs heistä on oikein mukava ja on ollut koko syksyn mun ystävä mutta kun meillä on kuitenkin ikäeroa sen verran et voisin olla hänen tyttärensä. Mutta eipä se mua haittaa yhtään.

Mä menetin äiti muutama vuosi sitten ihan yllättäin, sitä ei oikein kukaan voinut arvata tai no mä en ainaskaan kun ei mun äitini paljoa edes mulle puhunut. Jos se jollekin puhui niin muun velien silloiselle avovaimolle (nykyiselle aviovaimolle) hänen taudeistaan. Vähänkö tunsin itteni tyhmäksi sitten hautajaisissa kun sukulaiset tulivat kyseleen jotain äitini toiveista jne. ja en tiennyt oikeita vastauksia heille.