lauantai, 13. toukokuu 2006

huoh

mä en kyllä tajua et miks mä tuota ukkoa kato ja toisekseen miks se ei voi löytää jotain muuta naista mitä kiusata... ehkä tilanne sit muuttuu kuhan muutetaan "pohjosemmaksi", noh toivossa on hyvä elää tai jotain.

Ehkäpä mä sit elän jossain satumaailmassa missä ritari tulee valkealla ratsullaan apuun (mut mä odotan et joku tulis ja pelastais mut tästä tilanteesta...vaan tuskin sille kukaan muu kun mä tekee jotain...)kun en osaa päästä tuosta mun ukosta eroon vaik kuinka haluisin. nytkin sen humalassa makaa tuolla makkarinovella niin et kukaan uskalla mennä sinne.

perjantai, 28. huhtikuu 2006

Että sellasta

mä en oikein tiedä et miks mä en tuosta ukosta pääse eroon. nytkin hain sen kanssa uutta asuntoa naapurikaupungista. vaik kuinka tuntu et se ahistelee mua tuon muuton suhteen, siltikään en osaa sanoa sille et en mä halua muuttaa sinne ja varsinkaan sun kanssa. ehkä mä odotan et tulis joku ja ottas tuon ukon multa ts. se löytäs sellasen akan joka antas sille ja se alkas seukkaan sen kanssa tai joitain sinne päin.

Tänään koulussa otti taas päästä kun näytin mun juttu mun ystävälle niin eiköhän eräs henkilö ollu kans niistä kiinnostunu vaik ne ei mitenkään kuulu sille. muutenkin tuntuu et mun paras ystävä ei ole pelkästään vain mun paras ystävä vaik se niin sanookin :( tänääkin se mun ystävä lupas et laittaa maililla sen messenger-tiedot vaan eipä ole tähän mennessä kuulunu mitään. mä alan vähän epäillä ettei vaan sittenkin mun tähän astinen seura vaikuta hänen mielipiteihinsä musta. kun meän luokassa näkyy olevan niin että tietyt henkilöt puhuu paskaa selän takana ja sit muutenkin ovat erinlaisia. mä kehtaa ees aatella et kuinka palion musta puhutaan paskaa vaan onko tuo niin väliksikään kun kerranhan niiden kanssa vain ollaan. musta ne henkilöt oli ihan erinlaisia syksyllä kun tietyt henkilöt eivät olleet paikalla, et tekeeköhän ne tietyt henkilöt sen tunnelman sellaseksi vai onko syynä se et on kevät ja kaikki on väsyneet kouluun... ken tietää ja harva arvaa...

perjantai, 7. huhtikuu 2006

Hmm...

Luokkakaverin kanssa viime viikolla nauroin kun tehtiin testejä, et mua sitten kannattaa varoa kun mä olen tietyn verran psykopaatti ja sitten tein helmen sivuilla seuraavan testin  eli mikä jumalatar olet ja meikäläinen on sen mukaan manalan kuningatar et kannattaa luokkatovereiden varoa mua :) siis tällästä psykopaattista manalattaren jumalatarta.

Muutenkin musta tuntuu, et mä olen taas eksyny johonkin ihan muuhun ryhmään kuin minkä viime keväänä jätin taakseni tai siis syksyllä, kun muutama heistä lähti vaihtoon. Sen jälkeen kun ovat tulleet takaisin niin tää mun paras  kaveri ja tää kanadassa ollut ovat tehneet yhdessä päättötyötä. Ja toinen tuntuu olettavan, et kun tekee yhdessä jotain niin pitää sit olla koko ajan yhdeesä, jotan en ole kauheesti kerenny tän mun parhaan kaverin kanssa jutella, mitä nyt kerkeää sanan siellä ja toisen täällä vaihtaan vaan ei se ole samanlaista kuin ennen. Vaan mikäpä oiskaan niin kuin ennen...

Tääkin piti sen takia laittaa aluilleen kun ei loppujen lopuksi ole kenen kanssa jutella ja nyt ei oteta muita luokkakavereita huomioon. Ei heissä sinällää mitään vikaa ole, eräs heistä on oikein mukava ja on ollut koko syksyn mun ystävä mutta kun meillä on kuitenkin ikäeroa sen verran et voisin olla hänen tyttärensä. Mutta eipä se mua haittaa yhtään.

Mä menetin äiti muutama vuosi sitten ihan yllättäin, sitä ei oikein kukaan voinut arvata tai no mä en ainaskaan kun ei mun äitini paljoa edes mulle puhunut. Jos se jollekin puhui niin muun velien silloiselle avovaimolle (nykyiselle aviovaimolle) hänen taudeistaan. Vähänkö tunsin itteni tyhmäksi sitten hautajaisissa kun sukulaiset tulivat kyseleen jotain äitini toiveista jne. ja en tiennyt oikeita vastauksia heille.

perjantai, 7. huhtikuu 2006

Jahas

Mä sit kirjottelen tänne ekaa kertaa.

Haluisin saada kommentteja tuosta mun ukosta, et mitä mä sen kanssa tekisin.

Kun en mä oikein tiedä et jättäsinkö sen ja jos jättäsin niin miten sen tekisin. Alkaa tuntuun et se käyttää mua "henkisesti" hyväkseen. Mistä tuo tunne tulee niin siittä, että se sanoo mulle koko ajan et mitä pitäs tehdä ja miten pitäs tehdä. Se haluaa et mä muutun sellaseksi kuin se haluaa. Sitten se on muutaman kerran lyöny mua jonkun riidan päätteeksi. Sit se kehtaa vielä väittää, et se on muka mun syy et se lyö mua ja mä vaan mietin et miten se muka on mun syy tai et mitä mä tällä kertaa tein et se suuttu mulle.

Esim. viiikon alussa se suuttu kun hain suklaata ja sen mielestä mä muka mökötin sille kun se suklaa ei sille kelvannu tai siis se ei halunnu syödä sitä suklaata ja mistään sellasesta ei ollu kyse vaan sen omasta mielikuvituksesta. Noh mä sitten sille rupesin mököttään siittä ja menin makkariin ja ennen ku sain oven kii niin se heitti sen suklaan perään. Niin et se sotki sängynpeiton sit siihen.